KOSKETUS VOI TAVOITTAA SEN, MIHIN SANAT EIVÄT ULOTU

Kehosta tulevien viestien, kehoaistin (interoseptio), prosessoinnilla ja aistimisella on merkittävä osuus ihmisen käyttäytymisessä. Me kaikki havaitsemme jossain määrin tuntemuksia kehostamme, jotka liittyvät kehon sisä- ja ulkopuoliseen tilaan ja jotka välittävät aistimusta kehon fyysisestä ja fysiologisesta tilasta. Meillä on keho ja se tarkoittaa sitä, että me olemme ”kehollistuneita”, olemme olemassa. Kehollinen reagointi ja sen aistiminen ovat tunnekokemuksen rakentumisen peruspalikoita ja kehollisilla prosesseilla voi olla suuri merkitys monille muille psykologisille toiminnoille, kuten kognitiolle tai päätöksen teolle (Herbert & Pollatos 2012). Keholliset prosessit ovat mukana jokaisessa tunnetilassa ja jokaiseen tilanteeseen kiinnittymällä keho kantaa menneisyyttään. Jokainen aistimus ja tilanne kyllästetään implisiittisillä, kehollisilla muistoilla.

Elämänkerrallinen muisti edustaa menneisyyttä menneisyytenä, kehon muisti sitä vastoin välittää todellista elävää menneisyyden läsnäoloa ja siten se on olennainen osa itseä (Fuchs 2012). Kivuliaat kokemukset kirjoitetaan kehon muistiin ja ne voivat johtaa myöhemmin psykosomaattisiin, ”lääketieteellisesti selittämättömiin”, oireisiin.

Lähes puolet kroonisista kipupotilaista on kokenut kovaa kipua tai kaltoinkohtelua aiemmin elämässään. Pysyvimpiä jälkiä kehomuistiin jättävät traumat, kokemukset vakavista onnettomuuksista tai kuoleman uhasta. Traumaattisen tapahtuman, kuten kipumuistin yhteydessä, kieltäminen ja välttely ovat mekanismeja, jotka asennetaan eristämään, unohtamaan tai tukahduttamaan muiston tuskainen sisältö. Trauma väistyy tietoisesta muistista mutta pysyy kehon muistissa. Traumatisoitunut henkilö voi kohdata tilanteita, jotka muistuttavat traumasta ja keho muistaa trauman kuin se tapahtuisi uudestaan (Fuchs 2012). Trauman muistaminen on riippuvainen siitä tunne- ja fysiologisesta tilasta, missä muistot ovat syntyneet.

Interoseptio on informaatiota suoraan kehosta. Interoseptioon informaatiota tuottavia reseptoreita on sisäelimissä ja runsaasti vartalon ja raajojen myofaskiaalisissa rakenteissa. Myofaskiaalinen jatkumo on kehon herkin sensorinen elin ja se pystyy stimuloimaan aivojen niitä alueita, jotka ovat tekemisissä tunnetilojen kanssa. Kehon kosketus voi avata muistoja, jotka tunnetaan kehon aistimuksina (Calsius ym. 2016, Bordoni & Zanier 2014).

Suomalaisen väestötutkimuksen mukaan kroonista kipua on kokenut 35% ja päivittäin sitä esiintyy 14%:lla aikuisista (Mäntyselkä 2019). Lääketieteellisesti selittämättömiä oireita potevia potilaita on perussairaanhoidon ensikäynneistä 35-64%:lla ja erikoissairaanhoidossa osuus on 37-66% potilaista (Calsius ym.2016). Näille potilaille tunnusomaista ovat laaja-alaiset kivut, useat liitännäisoireet, heikentynyt kehollinen aistimus, jopa aleksitymia ja toisaalta herkistynyt kipukokemus. Usein oireiluun liittyy pitkäaikainen henkinen kuormitus, stressi, ahdistus, paniikkioireet ja depressio.

Työssäni kipupotilaiden kanssa olen kohdannut lukuisia kertoja tilanteita, joissa kehollisen triggerin laukeaminen, esimerkiksi arven käsittelyssä saa aikaan voimakkaan viriämisen, selkeän emotionaalisen muistikuvan tapahtumasta, joka on painunut unholaan. Reaktio on hyvin fysiologinen ja emotionaalinen ja usein kokija pelästyy kokemusta kehonsa voimakkaasta viriämisestä ja oireiden provosoitumisesta.

Kehollinen tuntemus edeltää tunnetta. Keholliseen kokemukseen liitettynä ja turvallisessa tilassa selitys siitä, mitä tapahtuu ja miten kehon muistot voivat olla monien oireiden taustalla ja kipua kroonistamassa on ollut hyvä keino auttaa pitkäaikaisista selittämättömistä toimintahäiriöistä ja kivuista kärsiviä potilaita.

Tämä katsaus on lähtöisin tarpeesta oman kokemuksen kautta tuottaa tietoa siitä, minkälainen osuus myofaskiaalisilla kudoksilla on interoseptiossa, emootioissa ja kehomuistissa.

2 INTEROSEPTIO, KEHOAISTI

2.1 Interoseptio

Interoseptio on informaatiota suoraan kehosta, sen fysiologisen tilan aistimista (Craig 2002, 2003). Interoseptiolla tarkoitetetaan afferenttia viestintää ja kehon sisäisten signaalien neuraalista ja mentaalista prosessointia. Kehon tilaa edustavat afferentit avustavat homeostaasia, jatkuvaa hierarkkisesti järjestäytynyttä neurobiologista prosessia, joka ylläpitää kehon fysiologisen tilan optimaalisessa tasapainossa.

Ihmisillä interoseptio aiheuttaa affektin, johon liittyy erilaisia interoseptiivisia (homeostaattisia) tuntemuksia, kuten esimerkiksi: lämpö ja kylmyys, kipu, kutina ja kutitus, nälkä ja jano, lihasaktiviteetti ja -kipu, hengen ahdistus, sydämen syke, vasomotorinen aktiviteetti, rakon venyttyminen, ruokatorven sekä vatsan tai suolen venyttyminen ja hellä kosketus, sively. Craig (2008) kutsuu näitä tuntemuksia homeostaattisiksi emootioiksi, jotka ohjaavat käyttäytymistä.

2.1.1 Nousevien kehoaistimusten, interoseption, toiminnallinen anatomia

Interoseption ensimmäisiä tuntosarvia kudoksissa ovat primaarit afferentit hermosolut, joihin kuuluvat nosiseptorit, termo-, osmo- ja mekanoreseptorit. Ne tiedottavat kehon eri osien fysiologisesta tilasta. Viesti kulkee ohuita, A-delta ja C-säikeitä pitkin monosynaptisesti kaikkein pinnallisimpaan selkäytimen takasarven kerrokseen, lamina I:een (Craig 2003, Schleip 2012).

Kehon peitto muodostuu epidermiksestä ja dermiksestä, jotka ovat lähtöisin eri embryologisista kerroksista. Epidermis on lähtöisin ektodermista, samasta kerroksesta kuin hermosto ja dermis puolestaan mesodermista, mistä tuki- ja liikuntaelimistö, sydän, veri ja munuaiset.

Ihon erikoisuutta ovat C-taktiiliset hermopäätteet, jotka ovat erilaistuneet selektiiviseen kosketukseen. Olausson tutkimusryhmineen (2010) havaitsivat, että hellä ihon sively sai aikaan henkilössä hyvänolon tunteen ja aivojen funktionaalisessa magneettikuvauksessa tuli ilmi se, että sivelyn aikaansaama aktivaatio oli yksinomaan aivosaarekkeen, insulan, alueella, eikä somatosensorisella kuorella. Tutkimushenkilöltä puuttuivat myelinisoidut afferentit, joten hän ei aistinut sivelyn suuntaa eikä aluetta, mutta koki yleisen hyvän olon tunteen. Nämä C-taktiilit hermopäätteet ovat osa neurobiologista järjestelmää, sosiaalista kosketusta, johon liittyy emotionaalisia (kiintymys, turva) ja hormonaalisia (esimerkiksi oksitosiini) vasteita. Samat päätteet voivat herkistyvät allodynisiksi esimerkiksi alla olevan lihaskudoksen tulehduksen seurauksena (Nagi ym. 2011).

Myofaskiaalisten kudosten reseptoreista suurin osa, noin 80%, on vapaita hermopäätteitä, jotka sijaitsevat pinnallisessa ja syvässä faskiassa sekä lihasta ympäröivässä, epimysiumissa, että sen sisällä olevassa peri- ja epimysiumissa. Noin 90% vapaiden hermopäätteiden syötöstä kulkee myelinisoimattomia, hitaita C-säikeitä ja loput ohuita myelinisoituja A-delta säikeitä pitkin. A-delta ja C-säikeet kuljettavat kaikenlaista tietoa kehon fysiologiasta: mekaanista, termaalista, kemiallista, metabolista ja hormonaalista. Mielenkiintoinen havainto on se, että lihakseen liittyvissä faskioissa on paljon, jopa seitsemän kertaa enemmän interoseptiivisia kuin proprioseptiivisia hermopäätteitä (Schleip & Jäger 2012).

Proprioseptinen ja interoseptinen viestintä käyttävät eri reittejä matkalla tietoisuuteen (tai tiedostamattomaan). Tieto proprioseptiosta ohjautuu somatosensoriselle kuorelle ja interoseptiosta insulaariselle aivokuorelle. Se tarkoittaa sitä, että vapaista hermopäätteistä tulevan interoseptisen viestin vaikutukset liittyvät paitsi kehon homeostaasin ylläpitoon myös sensoriikkaan ja emootioihin.

A-delta ja C-säikeet päätyvät monosynaptisesti projektioneuroneihin selkäytimen takasarven kaikkein pinnallisimpaan kerrokseen, lamina I:een (joskus myös II). Selkäytimen kehittymisen aikana paksummat säikeet ottavat yhteyden suuriin takasarven neuroneihin (lamina V) ja sen jälkeen ohuet säikeet saapuvat takasarven alueelle samaan aikaan, kun lamina I:n neuronit ilmaantuvat. Lamina I:n solut syntyvät autonomisten interneuronien kantasoluista (Craig 2003). Lamina I:n neuronit suuntaavat autonomisiin solupilareihin ja nämä ovat ainoat spinaaliset alueet, joihin tulee laskevaa modulaatiota suoraan aivorungosta ja hypothalamisista pre-autonomisista lähteistä. Lamina I:n neuronit muodostavat useita modaliteetiltaan erilaisia luokkia, joita voidaan pitää virtuaalisina ”merkittyinä reitteinä” kehon erilaisille tuntemuksille, kuten A-delta-nosiseptorit (ensimmäinen terävä) kipu, C-säie nosiseptorit (toinen polttava) kipu, A-delta kylmä-spesifi reseptorit (kylmä) ,C-säie lämmin spesifit reseptorit (lämmin), hitaat histamiini -selektiiviset C-säikeet (kutina), taktiiliset C-säikeet (herkkä kosketus), A-delta- ja C-mekano- ja metaboreseptorit lihaksissa ja nivelissä (kramppi ja lihaskipu) (Craig 2003). Jokainen luokka koostuu morfologisesti eri tyyppisistä hermoista, jotka saavat syöttöä tietyn alaryhmän ohuista afferenteista (Craig 2003).

Lamina I:n neuroneja on tavallisesti ajateltu ”kipu- ja lämpötila-alueena” mutta sen osuutta homeostaasissa osoittavat neuronit, jotka vastaavat selektiivisesti lihaksesta tulevaan ohuiden säikeiden afferenttiin syöttöön. Tällaiset neuronit ovat mukana jatkuvassa lihastyön homeostaattisessa säätelyssä mutta niiden voimakas aktivaatio on myös suoraan vastuussa tuntemuksista lihaksen ”polttelusta” (iskemia), kivusta ja kramppailusta. Lihaksen sisäisen sidekudoksen kemiallisia reseptoreita kutsutaankin ergoreseptoreiksi. Näiden lihasselektiivisten neuronien sekoittuminen lamina I:n muiden selektiivisesti lämpötilaan, kipuun tai kutinaan reagoivien neuronien kanssa on vahva osoitus siitä, että lamina I:n neuronit välittävät afferenttia aktivaatiota, joka edustaa kaikkien kehon kudosten kaikkia fysiologisia tiloja, eivätkä yksinomaan välitä hätäsignaaleja vaan ovat jatkuvasti tekemisissä homeostaasin säätelyssä. Lisäksi monet afferentit ovat sensitiivisiä sytokiineille, opioideille, steroideille, hormoneille ja muille paikallisille ja kiertäville immuunimodulaattoreille yhdenmukaisesti sympaattisen ja parasympaattisen autonomisten efferenttien kanssa immuuni- ja neuroendokriinisten toimintojen säätelyssä (Craig 2003).

Talamus on aistitiedon portti aivokuorelle: Lamina I neuronit nousevat lateraalisella spinotalamisella radalla kontralateraaliseen talamukseen tarkalleen siihen kohtaan selkäytimessä, missä kordotomia katkaisee ihmisillä kehosta tulevat tuntemukset, kuten vaaraviestin/nosiseption, lämpötilan, kutinan, hellän kosketuksen jne (Craig 2002, 2003).

Aivojen kehittyminen on tuottanut somatotopografisen modaliteetti- selektiivisen lamina I spinotalaamisen projektion tietylle talamokortikaaliselle nukleukselle (VMpo), joka puolestaan projisioi erilliseen osaan dorsaalista posteriorista insulaarista aivokuorta (dpIns) eli interoseptiiviselle aivokuorelle. Rinnakkainen reitti välittää afferentin syötön vagus- ja glossopharyngeus-hermosta tractus solitariuksen nukleuksen kautta ylempänä sijaitsevaan talamo-kortikaaliseen nukleukseen (VMb), joka puolestaan projisioi dorsaalisen insulaarisen aivokuoren viereiselle ylemmälle alueelle.

Insula (aivosaareke) on aivokuoren saareke lateraalisessa sulkuksessa ja sillä on läheiset yhteydet amygdalaan, hypotalamukseen, cingulate- ja orbitofrontaaliselle aivokuorelle.

Useat anatomistit ovat sitä mieltä, että insulaa voidaan pitää limbisenä sensorisena aivokuorena, koska se on yhteydessä homeostaattiseen afferenttiin aktiviteettiin ja amygdalaan, hypotalamukseen ja orbitofrontaaliseen aivokuoreen. Ja anteriorista cingulate aivokuorta (pihtipoimun etualuetta) limbisenä motorisena aivokuorena, koska se on yhteydessä efferenttiin autonomiseen homeostaattiseen aktiviteettiin ja sen aivorungon periakveduktaalisen harmaan aineen (PAG) laskevien projektioiden vuoksi. Tämä sopii hyvin moderniin näkemykseen frontaaliaivokuoren kokonaisorganisaatiosta limbiseen sensoriseen ja limbiseen motoriseen verkostoon (Ongur & Price 2000, Craig 2003). Kehon tuntemukset heijastelevat sen homeostaattista tilaa.

Yksittäiset afferentit syötöt, jotka synnyttävät erilaisia tuntemuksia kehosta ovat luonnostaan yhteydessä tietynlaisiin vasteisiin jokaisella hierarkkisesti järjestyneellä homeostaattisella kontrollijärjestelmällä selkäytimessä, aivorungossa ja etuaivoissa.

Insulan posteriorisesta (homeostaattinen) anterioriseen (kokemusten liittäminen) aktiviteetin yhdistäminen viittaa siihen, että kehon primaarit affektiiviset tuntemukset ovat alustava neuraalinen malli minkä tahansa tuntemuksen neuraaliseen edustukseen ja näyttää siltä, että tätä mallia määrittää osin jokaisen tuntemuksen homeostaattinen luonne (Craig 2010).

Vasen ja oikea insula ovat pääosin tekemisissä positiivisten ja negatiivisten tunteiden kanssa, vaikkakin ne ovat yleensä yhteistyössä. Oikeassa insulassa sympaattiset, energiaa vievät emootiot ja vasemmassa parasympaattiset energiaa lisäävät emootiot (Craig 2010).

2.1.2 Interoseptio ja emotionaalinen tietoisuus

Emootio on monitulkintainen käsite, jonka yleensä ajatellaan sisältävän fysiologis-biologisen ja kokemus-psykologisen sekä ilmaisevan-sosiaalisen komponentin (Gu ym.2013). Lane ja Scwrtz (1987) määrittelivät emotionaalisen tietoisuuden viisi tasoa: tietoisuus kehon tuntemuksista, keho toiminnassa, yksilölliset tunteet, tunteiden sekoitukset ja tunteiden sekoitusten sekoitukset. Määritelmän voisi yksinkertaistaa emootioiden tietoinen kokeminen eli tietoinen kokemus emootiosta on tunne.

Interoseption ja emotionaalisen tietoisuuden välinen suhde on puhuttanut pitkään. Vuonna 1884 William James piti kardiovaskulaarisia vasteita perustana emotionaaliselle tietoisuudelle ja 1885 Carl Lange laajensi käsitteeseen muut autonomiset toiminnot. Cannon-Bard teoria haastoi edellä mainitun 1920-30 luvulla ja oletti, että keholliset vasteet ovat emootioiden tulosta, eivät niiden syy ja emotionaalisten tunteiden tuottamiseen tarvitaan keskushermosto. 2000-luvulla on alettu ehdottaa, että alemman tason sensorimotoriset prosessit ovat osallisina subjektiiviseen tietoisuuteen (Gu ym. 2013). Tällaisten korkeamman tason emotionaalisten tunteiden kehollistumista on kutsuttu ”somaattisiksi markereiksi” (Damasio 1996), jotka pitävät sisällään subjektiivisen tietoisuuden fyysiset puolet.

Kun liitetään mukaan ajatuksia teoreettisesta neurobiologiasta, missä on esitetty, että interoseptisen tiedon ennakoiva päättelykyky on tietoisuudessa tärkeää (Seth ym. 2011) se viittaa siihen, että emootiota voidaan tarkastella jonkinlaisena interoseptiivisena päättelynä toisin sanoen subjektiiviset tunteet perustuvat kehon fysiologisten tilojen aktiiviselle tulkinnalle. Tämä tukee käsitystä siitä, että interoseptiota ja emotionaalista tietoisuutta ei voi toisistaan erottaa.

Insulan aivokuorialue on tärkeä aivorakenne interoseptiolle ja emotionaaliselle tietoisuudelle (Craig 2010). Insulan posteriorinen aivokuorialue liittyy kehon tilojen eli interoseption fyysisten piirteiden (esim. kutina, kipu, lämpötila ja kosketus) somatotooppiseen edustukseen (Craig 2002). Insulan anteriorinen aivokuorialue (AIC) osallistuu lukuisiin toimintoihin. Aivotutkimukset osoittavat yhdenmukaisesti, että AIC:n aktivaatio liittyy kardiovaskulaarisiin toimintoihin, hengitykseen, kipuun, kosketukseen, termosensoriseen tietoisuuteen, interoseptiseen tietoisuuteen, yleiseen emotionaaliseen prosessointiin, kognitiiviseen kontrolliin, empatiaan ja intuitioon. AIC:ssa tapahtuu interoseptiivisen tiedon yhdistäminen kognitiiviseen ja motivaationaaliseen tietoon ja oikeanpuoleinen AIC on vallitseva (Craig 2010).

Voidaan ajatella, että insulaarinen aivokuorialue on sensorimotorisen kaistaleen ventraalinen jatke, joka on tekemisissä interoseption kanssa ei proprioseption tai eksteroseption. AIC ja muut insulan aivokuoren osat toimivat läheisessä yhteistyössä muiden aivoalueiden ja verkostojen kanssa. Neurofysiologien mukaan AIC on alue, missä ”tunteva minä” asuu (Gu 2013).

2.1.3 Interoseptio ja kehotietoisuus

Sen jälkeen, kun Craig (2009) havaitsi, että interoseptio on koko kehosta tulevaa tietoa, useat tutkijat ehdottivat, että interoseptio on anatominen polku kehotietoisuuden syntymiselle (Calsius ym. 2016). Tutkimusnäyttö viittaa siihen suuntaan, että emotionaaliset tunteet saavat alkunsa kehon fysiologisista muutoksista kahta pääreittiä, sympaattista ja parasympaattista, pitkin (Craig 2008) missä mielenkiintoinen juttu on se, että molemmat afferentit ovat yhteydessä toisiinsa ja mahdollistavat integroidut kartat kehon tilasta (Calsius ym. 2016). AIC:en vaikuttavat myös ylhäältä alas korkeammilta aivoalueilta, kuten pihtipoimun etuosasta, etuotsalohkosta, tulevat ennakoinnit ja AIC puolestaan tuottaa laskevaa interoseptiivista ennakointia efferenteille järjestelmille, jotka ohjaavat autonomisiin reflekseihin liittyvää tietoa. Voidaan päätellä, että interoseptiivis-insulaarinen reitti on kehotietoisuuden neuraalinen vaste (Calsius ym.2016).

Alexitymia, ” ei sanoja tunteille” on persoonallisuuden piirteistö, jolle on ominaista vaikeus tai kyvyttömyys tunnistaa tai kuvata omia tunteitaan ja erottaa niitä ruumiillisista tuntemuksista (Mattila 2009). ”Krooninen kipu, aleksitymia, varhaiset haitalliset mallit (tunnelukot) ja masennus ovat yhteydessä varhaisiin traumaattisiin kokemuksiin ” toteaa Anita Saariaho (2017) väitöskirjatutkimuksissaan, missä tutkittiin kipupoliklinikoille tulleita kipupotilaita ja heistä joka viides voitiin määritellä aleksitymiseksi. He raportoivat enemmän kivun aiheuttamaa haittaa, kipua ja masennusta. Melkein kaikki aleksitymiset potilaat olivat masentuneita.

Toiminnallisessa somatisaatiossa kehollinen oireilu tulee mentaalisen ahdistuksen sijaan, koska potilas ei pysty tutkailemaan omaa vireyttään ja selittää sitä kielellisesti tai kuvailemalla. Rankkojen emootioiden prosessointi alhaalta ylös on osoitettu myös tutkimuksissa, kuinka trauman aiheuttamat toimintahäiriöt muuttavat kehon toimintoja, kuten hengitystä, aiheuttavat dystoniaa, immuniteetti- ja ruoansulatushäiriöitä (Calsius ym.2016).

Traumojen hoitoon on kehitetty erilaisia menetelmiä, joissa kaikissa huomioidaan autonomisen hermoston, ”ihmisen käyttöjärjestelmän” vakava häiriötila ja sen seuraukset kaikkeen afferenttiin ja efferenttiin prosessointiin. Interoseptio on tässä suhteessa oleellinen ja näyttää olevan avaintekijä siinä, mikä johtaa tietoisuuteen itsestä ja kehosta.

3 MYOFASKIAALIET KUDOKSET JA INTEROSEPTIO

Kehon jokainen rakenne on kääritty sidekudokseen, faskiaan, muodostaen rakenteellisen jatkumon, joka antaa muodon ja toiminnan jokaiselle kudokselle ja elimelle. Faskiakudos on tasaisesti jakautunut läpi koko kehon, sulkee sisäänsä, on vuorovaikutuksessa ja tunkeutuu verisuoniin, hermoihin, sisäelimiin, aivokalvoihin, luihin ja lihaksiin muodostaen erilaisia kerroksia eri syvyyksillä muodostaen kolmiulotteisen metabolisen ja mekaanisen matriisin. Jokainen kudos on yhteydessä toiseen solun ulkoisen aineen (ECM) tukirunkojen välillä. Solut kiinnittyvät näihin tukirunkoihin (muodostuvat kollageenista, glykoproteiineista ja proteoglykaaneista) solun pinnalla olevien reseptoreiden, integriinien, välityksellä. Integriinit muodostavat siltoja solun ulko- ja sisäpuolen välille mahdollistaen faskian informaation jatkuvuuden solun sisäisen tukirangan kanssa (Ingber 2008).

Faskia voidaan jakaa pinnalliseen, syvään, viskeraaliseen ja meningeaaliseen faskiaan (Stecco 2014). Pinnallinen faskia jakaa ihon alaisen rasvakudoksen pinnalliseen ja syvään, on yhteydessä iholigamenttien välityksellä ihon pintaan ja syvään faskiaan. Pinnallinen faskia rasvakudoksineen suojaa sensorisia hermoja ja verisuonia, se pitää laskimot ja lymfasuonet auki. Aponeuroottinen syvä faskia peittää raajojen lihakset kuin tukisukka tai -hiha, se välittää voimia ja toimii lihasten kiinnityskohtana sekä muodostaa tiheästi hermotetun retinaculumin nivelten ympärille. Retinaculum on yhteydessä kaikkiin nivelrakenteisiin luukalvoon asti. Syvä faskia muodostaa kanavia hermoille ja verisuonille ja suojaa niitä. Vartalossa lanneselkäkalvo ja rectus abdominis-tuppi ovat aponeuroottista faskiaa ja yhteydessä kaikkiin vartalon lihaksiin ja lantion pohjaan. Lihaksia peittävässä epimysiaalisessa faskiassa ja lihaksen sisäisessa perimysiumissa, joka muodostaa lihasten sisäiset aitiot ja kanavat hermoille ja verisuonille, ja sisimmäisessä lihassäikeitä ympäröivässä endomysiumissa on tiheä vapaiden hermopäätteiden verkosto (Stecco 2014). Viskeraalifaskia ulottuu kallon pohjasta lantion onteloon ja peittää kaikki sisäelimet sekä ohjaa neurovaskulaariset ja lymfaattiset rakenteet kohti elimiä. Meningeaaliset faskiat (dura mater, arachnoidea ja pia mater) ympäröivät keskushermostoa päätyen perifeeristä hermoa ympäröiviin epineuriumiin, perineuriumiin ja endoneuriumiin (Stecco 2014, Schleip 2012). Fibroblastit ovat faskiajärjestelmät perusta ja ne mukautuvat ympäristön mekaanien ja metabolisen stimuluksen mukaan (Langevin ym. 2004, Schleip ym. 2012, Stecco 2014). Uusi löytö faskian solujen kommunikoinnissa ovat soluvälitilasta löytyneet telosyytit (Davidowicz 2016). Telosyytit ovat lähellä toisiaan ja muita soluja muodostavat kolmiulotteisen verkoston ja yhteyksiä mm. endoteliaalisolujen, sileiden lihassolujen,

kanta- ja syöttösolujen ja fibroblastien kanssa. Telosyytit ovat mukana kudoksen homeostaasin ylläpitämisessä, regeneraatiossa ja korjaamisessa (Davidowicz 2016, Chaitow 2017). Myofaskiaalisten kudosten solut lukevat ja reagoivat jatkuvasti ympäristön tilaan ylläpitääkseen kudoksen homeostaasia, joka pitää sisällään solun ulkoisen perusaineen mekaanisia ominaisuuksia, mekanosensitiivisyys, ja ne ovat perusta solujen ja kudosten terveydelle.

Suurin osa faskian hermotuksesta, 80% on vapaita hermopäätteitä, jotka sijaitsevat kohtisuoraan kollageenisäikeisiin nähden (Deisinger 2012, Stecco 2019). Myofaskiaaliset rakenteet ovat merkittävä interoseption lähde ja se on hyvä huomioida myös fysioterapiassa (Schleip&Jäger 2012).

3.1 Arvet

Iho on yhteydessä afferentilla ja efferentillä tavalla koko kehoon ja kaikkiin sen järjestelmiin, emootiot mukaan luettuna. Ihon ja kehon tärkeimpiä yhteyksiä on sympaattinen hermosto. Sen efferentit säikeet lähtevät hypotalamuksesta ja laskeutuvat aivorunkoon ja selkäytimeen, missä ne lopulta yhtyvät muihin preganglionaarisiin neuroneihin, joiden aksonit lähtevät medullasta ja päätyvät sympaattisiin ganglioihin (Bordoni & Zanier 2014).

Arven vaikuttama ihoalue välittää sympaattisen hermoston kautta kemiallista, biologista ja metabolista tietoa medullan neuroneille ja vastaavan metameerisen tason interneuroneille. Tämä vaikuttaa muihin saman tason moto- tai sensorisiin neuroneihin samalla tai vastakkaisella puolella. Sen vuoksi arpi voi aiheuttaa yleisempää oireilua, joka eroaa arpialueen paikallisesta oireesta. Liikkuessa ja toimintahäiriöisen arven kiristäessä, myös paikallaan ollessa, arpialueelta tuleva tieto tulee kaikista rakenteista, joita trauma on koskettanut. Kun afferentti viesti muuttuu se muuttaa efferenttiä vastetta (Bordoni & Zanier 2014).

4 KOKEMUKSIA KEHOMUISTIN AKTIVOITUMISESTA

MANUAALISEN MYOFASKIAALISEN KÄSITTELYN AIKANA

4.1 Kosketus ja manuaalinen käsittely

Koskettaminen voi olla tehokas keino vaikuttaa perifeerisiin kehon tuntemuksiin ja ihmisen emootioihin. Emotionaalinen vaste taktiiliseen stimulaatioon, niin kutsuttu affektiivinen kosketus, voi parantaa elämän laatua ja muodostaa osan sosiaalista ja yhdessäolon käyttäytymistä ja sillä on merkittävä osuus fyysisessä ja kognitiivisessa kehityksessä (Lloyd ym. 2015). Tutkimukset myofaskiaalisista käsittelyistä osoittavat, että ne ovat tehokas täydentävä hoito krooniseen kipuun ja siihen liittyviin stressioireisiin, kuten masennus ja ahdistus. Tutkimuksissa joissa on käytetty aivosähkökäyrää (EEG) havaittiin, että masentuneiden nuorten oikean puoleinen frontaalinen aktivaatio (joka liittyy negatiivisiin tunteisiin ja välttelytaipumuksiin) vähentyi jo 15minuutin hieronnan jälkeen. Hierontaa on myös käytetty lasten iho-ongelmien hoidossa ja se on osoittautunut tehokkaaksi stressin vähentäjäksi ja ihon kuntoa parantavaksi dermatiitti ja palovamma potilailla ( Lloy ym. 2015). Hieronnan on myös osoitettu vähentävän tulehdusreaktiota kovan fyysisen kuormituksen jälkeen (Crane ym. 2012).

Faskiamanipulaatiossa käsittelyn kohteena on faskian löyhän sidekudoksen muutokset ja kollageenin fibroosi. Molemmat näistä liittyvät usein traumoihin, operaatioihin ja etenkin arpiin, ylikuormitukseen, kehon kemiallisiin ja hormonaalisiin muutoksiin. Pinnallinen faskia peilaa autonomisen hermoston tilaa ja on usein aristava erilaisissa sisäelinperäisissä tautitiloissa, syövässä ja inflammatorisissa tiloissa ja etenkin stressiin liittyen. Palpaatio tehdään kaikkiin faskiaalisiin kerroksiin seuraten autonomisia ja somaattisia reaktioita koko ajan potilaan kanssa tuntemuksista keskustellen. Kun muutoksia jossain faskian rakenteissa löytyy, ne käsitellään, jonka aikana keskushermostoon ryöppyää voimakasta interoseptiivista ja eksteroseptiivista syöttöä. Tämä voi herättää potilaalla emootioita ja vahvoja muistikuvia tilanteista, joissa kyseinen muutos on tullut – ja ne muistikuvat voivat olla vuosien, vuosikymmenten takaa. Yleensä käsittelyn jälkeen tilanne helpottaa henkisesti ja fyysisesti.

4.1.1 Paniikkioireilu ja ahdistus

” Potilas 1” on nuori nainen, jonka paniikkihäiriökohtausten alku liittyy voimakkaaseen fyysiseen ylikuormitustilaan kovan harjoittelujakson jälkeen. Oireiluun liittyy lähes joka öisiä painajaisia siitä, että rintakehän päällä istuu mies, joka kuristaa kaulalta ja silloin hän herää paniikkikohtausmaisiin oireisiin ja hengitysvaikeuksiin. Urheiluun liittyviä muita traumoja hänellä on kohdistunut päähän ja raajoihin, ja ajoittain hän kärsii päänsärystä ja huimauksesta. Lisäksi hän bruksaa öisin ja nuorena on ollut hampaiden oikomishoito. Oireilu oli nuorena niin voimakasta, että hän oli psykiatrisessa hoidossa ja on saanut myös psykoterapiaa, ilman että siitä on ollut merkittävää apua paniikkikohtauksiin.

Rintakehän liikkeet ovat kaikkiin suuntiin rajoittuneet ja hengitysliike on vähäinen. Palpoitaessa rintakehän alueelta V-VI kylkiluun tasolta etupuolelta oikealta provosoituu voimakas ahdistus ja tyypillinen paniikkikohtausoireisto. Keskustellaan kehollisesta triggeristä ja mekanismeista, mikä sen herättää. Käsitellään sen jälkeen rauhallisesti faskiaaliset rakenteet rintakehältä ja kasvojen alueelta. Paniikkioire hellittää ja tavatessamme muutaman kuukauden kuluttua hän kertoo tilanteen olevan huomattavasti helpompi, eikä pelota enää.

4.1.2 Ahdistus ja jähmettyminen

”Potilas 2” on keski-ikäinen nainen, joka tulee niskakipujen, toispuoleisen päänsäryn ja rintakehällä tuntuvan ahdistuksen tunteen vuoksi fysioterapiaan.

Kaulan alueen myofaskiaalisten kudosten hoidon jälkeen hän kuvailee voimakasta surun tunnetta ja hän muisti, miten lapsena hänen yöpaitansa hihat ommeltiin yhteen ja ne laitettiin naruilla sängyn reunoihin kiinni, ettei hän raapisi itseään.

Kasvojen käsittelyn ja pehmiämisen myötä hän on kokenut, että hänelle tyypillinen jähmettyminen on helpottanut. Rintakehän etuosan pinnallisen faskian (voimakkaasti yhteydessä sisäelimiin autonomisen hermoston kautta) käsittely on helpottanut ahdistukseen, jonka vuoksi hän kertoi käyneensä psykoterapiassa 30 kertaa. Muistaa sairastaneensa suolistovaivoja lapsena.

4.1.3 Hätäsektio ja selkäkipu

”Potilas 3” on noin 40v. nainen, joka tulee fysioterapiaan selkäkivun ja vasemman lantionseudun kivun ja lihasheikkouden vuoksi. Hän on aktiivinen liikkuja ja on yrittänyt saada selkäänsä kuntoon lukuisilla eri tavoilla ilman tulosta. Selkäkivut alkoivat hätäsektion jälkeen kahdeksan vuotta sitten. Lapsi on terve.

Palpoidaan hätäsektioarpi, mikä provosoi voimakkaan sympaattisen reaktion, hikoilua, hengitys tihenee ja hän alkaa itkeä ja kertoo, kuinka peloissaan hän oli. Muistaa jopa lamput leikkaussalin katossa ja kauhun siitä, selviääkö lapsi. Arven käsittely heijastelee voimakkaasti selkään ja lantioon oirealueille ja slevitetään myofaskiaalisen kipuheijastelun mekanismia samoin kuin kehomuistin toimintaa. Selkäkipu häviää, lantion ja lonkan liikeet ovat vapaat ja liikekontrolli sekä tuntuma lihaksiin normalisoituvat.

4.1.4 ” Siitä se piti kiinni, kun roikutti parvekkeen ulkopuolella”

”Potilas 4” on alle 30 vuotias nainen, joka tulee fysioterapiaan yli 10 vuotta kestäneen hankalan molemmipuolisen , hoitoresistentin yläraajaoireen vuoksi, joka estää häntä toimimasta ammattimaisena muusikkona. Kädet eivät kestä soittamista 10 minuuttia kauempaa, kun väsymys, kömpelyys ja kipu lopettavat soittamisen. Kaikki mahdollinen fysioterapia ja botox-hoidot kaulan kireyksiin yms kokeiltu ilman tulosta. Kyselen taustahistoriat ja sieltä löytyy muutama tapaturma, öistä bruksaamista, johon on kisko, unihäiriöitä ja ahdistusta. Harjoittelemme rentoutusmenetelmin vähentämään stresitilaa ja hän kokee TRE-harjoittelun sekä meditaation ja joogan hyvänä. Oireilu ja yläraajojen kivut jatkuvat näistä huolimatta. Käyn läpi rintakehän ja vartalon alueen myofaskiaalisia rakenteita. Oikella puolella selässä on aluea, josta viriää voimakas jännitys, sen jälkeen hikoilu ja sitten hän alkaa itkeä : ”Tuosta se piti kiinni, kun roikotti minua parvekkeen kaiteen ulkopulella ja uhkasi, että jos en ole kiltisti niin päästää irti” . Tämä on tapahtunut, kun hän oli 2-vuotias ja lapsenvahti käytti kovia otteita. Äidille ei uskaltanut kertoa. Keskustelimme muistosta ja itkusta ei ollut tulla loppua. Selitin kehollisista muistoista ja siitä, miten tuon voi jättää taakse. Seuraavalla kerralla hän kertoi kahdesta emotionaalisesti rankasta päivästä tuon fysioterapiakerran jälkeen.

Vuoden kuluttua sain videoklipin konsertista.

5 POHDINTA

Tunnekokemukset vaikuttavat suoraan kehoon väitti jo 1900-luvun alussa itävaltalainen psykiatri Wilhelm Reich, joka havaitsi, että psyykkiset puolustusmekanismit ilmentyvät myös fyysisesti esimerkiksi lihasjännityksenä tai kehon asennon muutoksina. Kehon kosketus avaa muistoja, jotka tunnetaan kehon aistimuksina. ”Keho kertoo sen, mitä mieli ei pysty sanoittamaan” kertoo psyko- ja traumaterapeutti Merja Munnukka-Dahlqvist traumatisoitumisen aiheuttamista kehollisista tunteista Kirkko ja Kaupunki-lehden haastattelussa 6/2016. Myofaskiaaliset rakenteet ovat tekemisissä kehon ulkoisten ja sisäisten vaatimusten kanssa. Interoseptio voi moduloida kehon ulkoista olemusta samoin kuin kivun sietoa. Interoseptiota ohjaavien reittien toimintahäiriö voi aiheuttaa kehon kuvan muuttumista ja vaikuttaa emotionalisuuteen (Garfinkel & Critchley 2012).

Tavoitteeni tämän kehitystyön myötä oli selvittää mekanismeja niiden voimakkaiden reaktioiden taustalla, mitä kohtaan usein työssäni kipupotilaiden kanssa. Mikä laukaisee kehollisen triggerin ja saa ihmisen millisekunneissa tilanteeseen, jossa hän tuntee tuoksut, kuulee jopa äänet, muistaa valot ja varjot, ja kaikki tunnekokemukset tapahtumista, joita hän ei aktiivisesti muistellen ole pystynyt mieleensä palauttamaan. Fysioterapeutilla on ”lupa koskea” ja se on voimakas keino vaikuttaa kehollisiin tuntemuksiin ja emootioihin. Kehollisen triggerin laukaisema voimakas viriäminen tai lamaantuminen avaavat ikkunan keskustelulle kokonaisesta ihmisestä tunteineen ja kokemuksineen ja siitä, että keho ei valehtele. Se myös tarjoaa paikan selittää kivun ja muiden emootioiden kokemiseen liittyvää fysiologiaa ja mekanismeja, miten aivot ja keho keskustelevat ja miten keho reagoi erilaisiin ajatuksiin ja tunnetiloihin.

Kirsch ym. (2018) tutkivat kosketuksen merkitystä kommunikoinnissa, sillä jo pitkään on ehdotettu, että kosketus voi olla itsenäinen kommunikointikanava omalla kielellään.

Tutkimushavainnot lisäsivät ymmärrystä kosketuksen merkityksestä kommunikoinnissa ja ne tuovat uutta tietoa emootioiden aistimisesta ja tunteiden havaitsemisesta ja osoittavat lisäksi, että erillisiä aikeita voidaan välittää pelkästään kosketuksella.

Myofaskiaalisten kudosten herkkyys ja merkittävä osuus interoseptiivisen tiedon tuottajana sekä yhteydet autonomiseen hermostoon, insula-alueelle ja sitä kautta monille aivoalueille selittävät sen, miksi käsin koskettamalla tavoittaa usein sen, mihin sanoilla ei ulotu.

LÄHTEET

Fuchs, T. 2012. The phenomenology of body memory. Kirjassa: Koch, S. Fuchs, T. Summa, M. & Müller, C. Body memory, metaphor and movement. Advances in consciousness research. John Benjamins Publishing company, Amsterdam 2012.

Brodoni, B. & Zanier, E., 2014. Skin, fascias and scars: symptoms and systemic conditions. Journal of multidisciplinary healthcare 7/2014, 11-24.

Bordoni, B.& Marelli, F. 2017. Emotions in motion: myofascial interoception. Complement Med Res 24/2017, 110-113.

Calsius, J., De Bie, J., Hertogen, R. & Meesen, R. 2016. Touching the lived body in patients with medically unexplained symptoms. How an integration of hands-on bodywork and body awareness in psychotherapy may help people with alexitymia. Frontiers in psychology, hypothesis and theory. 2/2016.

Carfinkel, S., Critchley, H. 2013. Interoception, emotion and brain: new insights link internal physiology to social behavior. Commentary on “Anterior insular cortex mediates bodily sensibility and social anxiety” by Terasawa et al (2012). Soc Cogn Affect Neurosci 8/2013, 231-234.

Chaitow, L. 2017. Telocytes: Connective tissue repair and communication cells. J Bodyw Mov Ther 21/2017, 231-233.

Craig, AD. 2002. How do you feel? Interoception, the sense of the physiological condition of the body. Nat Rev Neurosci 3/2002, 655-666.

Craig, AD. 2003. Interoception: the sense of the physiological condition of the body. Cuur Opin Neurobiol 13/2003, 500.

Craig, AD. 2008. Interoception and emotion: a neuroanatomical perspective. Kirjassa: Lewis, M. Haviland-Jones, J. & Barrett, L. The handbook of emotion. Chapter 16. Guilford Publications, New York, 2008.

Craig, AD. 2010. The sentient self. Brain Struct Funct 214/2010, 563-577.

Crane, J., Ogborn, D., Cupido, C., Melov, S., Hubbard, A., Bourgeois & J., Tarnopolsky, M.2012. Massage therapy attenuates inflammatory signaling after exercise-induced muscle damage. Sci Transl Med. 1/2012, 119.

Deising, S., Weinkauf, B., Blunk, J., Obreja, O., Schmelz, M.& Rukwied, R.2012. NGF-evoked sensitization of muscle fascia nociceptors in humans. Pain. 153/2012, 1673-9.

Gu, X., Hof, .,Friston, P. & Fan, J. Anterior insular cortex and emotional awareness. Review. The Journal of Comparative neurology. Research in systems Neuroscience. 521/2013, 3371-3388.

Herbert, B & Pollatos, O. 2012. The Body in the mind: On the relationship between interoception and embodiment. Topics in Cognitive Science 4/2012, 692-704.

Ingber, D. 2008. Tensegrity and mechanotransduction. J Bodyw Mov Ther 12/2008, 198-200.

Kirsch, L., Krahe, C., Blom, N., Crucianelli, L., Moro, V., Jenkinson, P., Fotopoulou, A. 2018. Reading the mind in the touch: Neurophysiological specificity in thecommunication of emotions by touch. Neuropscychologia 116/2018, 136-149.

Langevin, H., Cornbrooks, C. & Taatjes DJ. 2004.Fibroblasts form a body-wide cellular network. Histochem Cell Biol. 122/2004, 7–15.

Lloyd, D., McGlone,F. & Yosipovitch, G. 2015. Somatosensory pleasure circuit: from skin to brain and back. Exp Dermatol. 24/2015, 321-324.

Mattila, A. 2009. Alexithymia in Finnish General Population (Aleksitymia Suomen väestössä) Luettu 5.5.2019 http://www.uta.fi/kirjasto/vaitokset/2009/2009006.html

Mäntyselkä, P. Uusi käypähoito-suositus kivusta korostaa lääkkeetöntä hoitoa. Luettu 6.5.2019 http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50103

Nagi, S., Rubin, T., Chelvanayagam, D., Macefield, V. & Mahns,D. 2011. Allodynia mediated by C-tactile afferents in human hairy skin. J Physiol 16/2011,4065-4075.

Olausson, H., Wessberg, J., Morrison, I. 2010. The neurophysiology of unmyelinated tactile afferents. Neurosci Biobehav Rev 34/2010, 185-191.

Saariaho, A.2017 Alexitymia and chronic pain: reflections of early maltreatment in chronic pain patients with a special focus on alexitymia with depression and early maladaptive schemas. Väitöskirja http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0553-6

Schleip, R. & Jäger H.2012. Interoception. A new correlate for intricate connections between fascial receptors, emotion and self-recognition. Kirjassa: Schleip, R., Findley, T., Chaitow, L.,Huijing, P. Fascia: the tensional network of human body. Churchill Livingstone, China 2012. Ss. 84-94.

Seth, A., Suzuki, K. & Critchley, H. 2011. An interoceptive predictive coding model of conscious presence. Front Psychol 2/2011, 395.

Stecco, C. 2014. Functional atlas of the human fascial system. Churchill Livingston

Stecco, C., Pirri, C., Fede, C., Fan,C., Giordani, F., Stecco, L., Foti, C.,De Caro, R.2019. Dermatome and Fasciatome. Clin Anat. 14/2019.